Arkistojen helmiä.

Katottiin tässä yks päivä Mian kanssa mun ulkoselta kovalevyltä kaikkia hienoja kuvia esim. ajalta ku olin IRC-Galleriassa ja  sitte yhtäkkiä Mia sannoo: "Mää kattoin että tuo oli Elijas! :DDDDDDDDDDD" Köh, kyllä, mulla on ollu omat yritykseni ettiä omaa tyyliäni kaikenmaailman hevirokkariemoernujen kautta ja pakko myöntää, että kyllä mää vähän muistutin pukeutumisellani ja hiuksilla Elijasta. :DD Enkä nyt siis tarkota että Elijas ois joku hevirokkariemoernu vaan siis ku olin aina välillä sekopäisesti joku noista tai jotain niiden väliltä.

Vasemmalla minä, oikealla Elijas (kuva pöllitty kys. henkilön fb-sivulta)

Tässä sitte päätin innostua näyttämään enemmänki arkistojen helmiä - eli kuvia musta ajalta, jolloin en ollut facebookissa, vaan jolloin IRC-Galleria oli se juttu. Liityin IRC-Galleriaan vuonna 2005, eli 11-vuotiaana. Ikäraja koko paikkaan tais olla 12, mutta olin niin pahispahis pikkulikka (not), että rekisteröidyin silti (isosisko ei tietenkää mitenkää ollu osana tässäkään jutussa, köhköh, kiitti Tiia). Ekat kuvat oli niin ihania heppatyttökuvia puuhevosilla varustettuna että huhhuh :DD niitä ei onneksi oo enää tallessa, koska kone hajos, mutta yläasteaikasia kuvia mulla on tallessa.

Mutta sitten niihin kuviin. Osa näistä on jopa kutosluokan ajalta, mutta nää ei oo nyt mitenkää aikajärjestyksessä, koska en millään muista millon mikäki on otettu. Kerron jokasesta kuvasta jotaki tärkeetä, mikäli sitä tärkeetä on.

6lk

Vasemmalla vaatekaapin ovessa olevasta Ari Koivusen julisteesta ja takana olevasta koiraboordista päättelen, että tää on otettu kutosluokalla. Laatu on meijän ekan digikameran ja kokemattoman kuvaajan yhdistelmä. Huomatkaa toki myös oikealla lasikaapissa koristehevosia.

Guns N' Roses. Tuota paitaa tuli käytettyä yläasteella seiska- ja kasiluokalla. Ysiluokalla en sitä enää käyttäny, minkä takia annoin sen sitte Siljalle. Ehkä hieman harmittaa, koska voisin käyttää tota nyt ihan vaan koska se on niin kiva. Ja nuo hiukset. Oah jos nyt saisin päättää mitkä tahansa hiukset maailmassa, nii ottasin nuo. Ja ei, ei oo sama asia värjätä hiuksia takasi oman väriseksi, koska nuo on myös laadultaan semmoset mitkä haluan. Värjääminen on vaurioittanu mun hiuksia iha vitusti, mutta en myöskää halua lopettaa värjäämistä, koska vaikka kuinka yritin värjätä takas omaksi nii se ei onnistu ja loppujen lopuksi mulla menee vaa hermo ja haluan takasi tummaksi. Ehkä joku päivä leikkaan kaljuksi ja kasvatan omat takasi, mutta nyt mennään näillä.

Käytiin äitin, isin ja Tiian kanssa Tukholmassa ja siellä sitte ostettii Hard Rock Cafésta mulle ja Tiialle paidat. Totaki tullu käytettyä ahkerasti, vaikka eihän toi ees oo niin cool ku jotku muut Hard Rock Café paidat. Mutta mulle toi on tähän mennessä ainut Hard Rock Café missä oon käyny. Muistan tolta reissulta sen, että oli hankala löytää tota paikkaa ja jokanen meistä huusi vuorotellen toisilleen. Hienot muistot siis, eiku.

Sitte tuli se basso. Cooleja kuvia IRC-Galleriaan "kattokaa, mulla on basso! mutta en kerro kellekkää että en osaa soittaa sitä!" ja taustalla petaamaton sänky. Hienoa minä.

Muka-poseerausta Ainolanpuistossa. Mitä näistä voi sanoa? Hello Kitty -sukat pilkullisissa balleriinoissa? Muotipoliisi tais olla lomalla.

On se hyvä että osasin loppuvaiheessa tota reissua piiloutua pilottilasien taakse.

Okei, en ees sano tästä mitään, muuta ku että Tiia opetti. Tai teki. Tai laitto ton asian mun hiuksiin.

Mun yli nelikymppisellä tädillä on vieläki tuommonen raidallinen huppari. Mutta nuo hiukset oah ihanat.

 

Sitten ne etuhiukset. En tykänny niitten mallista ku se kampaaja leikkas ne. En osannu sanoa tarpeeksi selvästi mitä haluan. Ja sitte vielä en osannu käyttää niitä. Tossa kuvassaki ne näyttää iha helvetin oksettavilta ku vitusti liikaa lakkaa ja näyttävät iha jämähtäneiltä. Yöh.

No siitä se riemu vasta repeski ku värjäsin hiukset melkeen mustaksi! Kerralla kunnolla muutos eikä pikkuhiljaa hyvä tulee. Nojoo, tykkäsin noista hiuksista ja olihan ne sopivammat mun silloiseen rokkimimmi-lookiin, mutta aika radikaalia mennä vetäsee suoraa noin tummat omista luonnollisista hiuksista.

Vaatteet vaihtu välillä rokkarityylisistä emotyylisiin ja ernutyylisiin ja kaikkeen siltä väliltä ja hiukset meni sekasi ja oli sekasi ja koko tyttöki oli sekasi ja leikkeli paitoja ja hakaneuloja oli jokapuolella ja mustaa ja valkosta ja harmaata ja punasta ja välillä värikkäitä asioita ja huhhuh sitä sekametelisoppaa.

Ja siitä se riemu vasta repeski ku tyttö keksi paintin ihmeellisen maailman, alla esimerkkiä...

Oon ihan seonnu kuinka monesti oon värjänny hiukset tummasta vaaleeseen ja takasin tummaan ja punaruskeeseen ja vaaleenruskeeseen ja mahonkiin ja kupariin ja tummanruskeeseen ja tummaanpunaruskeeseen ja tummaan mahonginruskeeseen ja herrajumala ties mitä raidotuksia yms. Ja pukeutuminen on edelleen sekoillu jossain hevirokkariemoernujen seassa ja jotain. En vieläkään luovuta näitten kuvien suhteen, nyt ku kerranki postaan niin postaan vielä muutamia kuvia. Hahah.

Kokkeili tämä tyttö joskus isosiskon wanhojentanssimekkoaki ja räpsi kuvia itestään se päällä. Oliha se vähän iso ainaki tissien kohalta, mutta pitihä sitä kokkeilla millasta ois olla prinsessa. :3

Kesällä tämä tyttö vietti aikaa kavereitten kanssa rannalla. Ylläolevassa kuvassa myös Alexandra. :)

Isosiskolle lettejä päähän.

Tummaa violettiin kääntyvää ruskeaa. Ihanan_väriset_hiukset.

Heinäkuu 2009

Annukkaaa ja minäää ja Kristaaa. :) Tää oli jo sitä aikaa ku aloin lukee ensimmäisiä blogeja! Cupcake Couture ja Nelliinan vaatehuone oli ykkösjuttuja! Erityisesti ensimmäinen.

 

Sitte se tytteli opetteli tekee rajauksia silmiin nestemäisellä eyelinerillä (ailainerilla niinku Annukka aina kirjottaa). Ja hiukset oli kameleontteja.

Helmikuu 2010

 

Näin jälkeenpäin ajateltuna oon ollu kyllä yks mielenmuuttaja tai miten sen vois sanoa rajummin... :DDD Mutta oon kyllä vieläki, en osaa päättää onko tumma vai vaalea parempi ja vaatetyyli on joka toinen päivä grungea ja joka toinen päivä cowboyinkkarihippi. Mutta tällane mie oon.

Anteeksi kilometripostaus, halusin vaan raottaa vähän valokuvien aarrearkkua. Kirjotustyyli on välillä vähä liianki arvostelevaa angstista paskaa, mutta tuli jotain ihme tunteenpurkauksia ku katteli mite oksettava sitä on ollu :DDDDDDD Meikä kiittää ja kuittaa.

Rakkaudella, Sonja